Hannan ja Huin kanssa treffattiin taas tänään Lamminpään koulun pihassa tottiksen merkeissä. Aikataulu oli taas vähän tiukaksi laadittu, kun Väiskin piti ehtiä vielä juoksemaan ennen sukellusreenejä. Onneksi saatiin reenit kuitenkin, koska loppuviikosta on vähän epävarmempaa ehtiminen

Veikka aloitti. Ekana luoksetuloja. Ensimmäisessä vapautin leluun heti lähdön jälkeen, toisessa otin eteen asti ja kolmannessa vapautin leluun jossain puolivälin jälkeen. Kaikki oli sikanopeita, myös eteen asti otettu, tuli myös suoraan

Seuraamista ensin lelupalkalla puoliksi vauhdista seurauttamaan lähtien. Ensin lelu kädessä, sitten kainalossa, nämä meni hyvin kunhan ensin neuvoteltiin se paikka oikeaksi eli tuppasi vähän liian eteen ja liian tiiviiksikin. Sitten otin kokeilumielessä namilla, meni ihan hyvin, mutta asennetta löytyy enemmän leluseuraamisessa. Joten sitten taas lelulla, lelu kainalossa, ja tuli hienoa pätkää! Hyvä Gustafsson!

Liikkeestä istumista makupalalla. Ja edelleen voin todeta että pitäs vaan ottaa jo ilman apuja enemmän... Hyviä istumisia tuli. Ensi kerralla voisi kaveri naksuttaa niin ei tarvitsisi keskittyä siihen.

Hyppyä otettiin taas lasten leikkitelineiden yli. Muuten ihan mukavaa hassuttelua, mutta Veikka kuumenee ihan pimeesti tästä. Alkaa ohjaajaa jo pelottaa kun se puree mua ja ärisee ja murisee. Palkka tuli vain hypyistä joissa ei osunut telineeseen. Montaa en sitten kyllä ottanutkaan tuon kuumenemisen takia.

Loppuun puun kiertoa ja hassuttelua. Kokeiltiin myös opetella pujottelua lasten jonkun leikkijutskun väleistä.  Ei se Gustafsson sitten tainnut muuta tehdä. Oli kyllä hyvät reenit, vauhdikkaat ja muutenkin hyvät. Veikassa on juuri sitä hulluutta mistä mä tykkään. Kuitenkaan se ei ole kertaakaan vielä mennyt "yli".

Veeti-Wetterström aloitti seuraamisella. Eikä muuten aloita vähään aikaan seuraamisella enää. Oli aika kamalaa, intoa oli pikkusen liikaa ja sitä kautta tuli painamista oikein urakalla. Hinkkasin ja hinkkasin, ja saatiin onnistumisiakin. Itseä rupeaa pännimään vähän liian helposti kun ei suju, pitää muistaa olla cool, itsehän olen sen sellaiseksi liian tiiviiksi opettanut...

Jääviä liikkeitä tehtiin myös. Liikkeestä istuminen oli suber! Nopeammin ei voi istua kai. Sitten liikkeestä maahanmenoa. Seuraaminen tässä ei ollut ihan jees, mutta otin maahanmenon kuitenkin, oli hyvä. Sitten piti ottaa seisominenkin, mutta V alkoi ennakoimaan käskyä oikein kunnolla. Seuraamisasentokin meni aika matalaksi ja huonoksi. Sitten reenattiinkin juoksuseuraamista. Vanha vaiva siis yrittää tulla esiin; juoksuseuraamisesta tehtävien jäävien liikkeiden ennakointi. Pitää siis alkaa säätämään näiden välillä.

Sitten hömpsötettiin kaikenlaista, hyppyä, puun kiertoa ja pujottelua sen jonkun jutskan väleistä.

Veetin kanssa siis keskitytään tuohon seuraamiseen nyt. Hyvästä seuraamisesta voi sitten saada palkaksi tehdä joku jäävä liike, josta sitten tulee suber-palkka!

Reenien jälkeen pojat pääsivät Väiskin kanssa juoksulenkille. Juoksivat tunnin verran. Veikkakin alkaa kuulemma olemaan jo aika siedettävä juoksulenkillä  Ei singahtele minne sattuu välillä tai ala puremaan juoksupiuhaa kesken lenkin. Tavoitehan on, että koira juoksee ravia koko lenkin. Veikka ei vaan ole vielä ihan hokannut sitä, sen mielestä lenkkiin tulee enemmän tehoa kun välillä vähän sinkoilee, pomppii tai hyppii Veetin niskaan tms. Onneksi Väiski on sen verran pitkäpinnainen että on ottanut Veikankin kuitenkin lenkille, ja onhan se Veikka tosiaan jo vähän kehittynytkin tuossa hommassa.