Eilen reenattiin Hannan kanssa maastojuttuja.

Hanna teki Veetille jäljen, jonka vanhenemisen aikana reenasin pudotettua. Meni hyvin!

Ilmeisesti en oppinut taannoisesta ei suoraan tottiksesta jäljelle -sessiosta mitään. Vein nimittäin Veetin lähes suoraan pudotetun reenistä jäljelle. Olin palkannut hanskalla sitä leikkien ja se oli aika läähätyksessä, ei siis ollenkaan rauhallisessa mielentilassa jäljestämiseen. No, jana oli loistava, piikkisuora, jäljen nosto hyvä ja suunta oikea. Eka keppi löytyi nopeasti. Sitten mentiin harhaan ensin vähän, jälki löytyi kuitenkin uudelleen. Pysyttiin jäljellä vielä kahden kepin verran, mutta sitten Hanna alkoi säätämään.... Ilmeisesti Veeti jäljesti ihan oikein, sellaista karmeaa laakson rinnettä alas, ja minä olin varma että ei se jälki siellä mene :-/ Polvi huusi apua siellä rinteessä ja aloin oikomaan omaa kulkuani, jolloin Veetillä meni pasmat sekaisin ja hukkasi koko jäljen :(((( Sitten päiväkäveltiin pitkin metsää tovi, välillä oli kuin olisi jäljestänyt, välillä mentiin lähes koko alkupätkä uudelleen. Yhtäkkiä oltiin kepillä joka ilmeisesti oli viimeinen keppi. Kuudesta (vai seitsemästä) kepistä löytyi siis neljä. Ei hyvältä näytä tuo jäljestäminen :((((( Veetillä ei ole mikään loistomotivaatio jäljestämiseen, se jäljestää korkealla nenällä ja turvautuu välittömästi ilmavainuun kun tulee ongelmia. Peltojäli voisi tehdä hyvää, kun vaan saisi aikaiseksi.

Välillä reenasin Veikalla esineruutua. Vein taka-alueelle kaksi esinettä alueen takareunaa pitkin ja palasin niin ettei alueelle jäänyt vientihajuja. Veikka meinasi karata ruutuun about 10 kertaa ennen lähetystä. Intoa piisasi. Ensin se ei kyllä näyttänyt tietävän mitä se on etsimässä, vaikka virittelin ja lähetin kuin esineruutuun on tehty. Taisi olla aivot narikassa. No, ne tulee kai silläkin jälkitoimituksena n. viiden vuoden iässä niinkuin V-pennuilla :))))  (vai mitä NIna?) Sitten kun hokasi mitä piti tehdä, toi esineet nopeasti. Erityisesti palautus oli tosi hieno! Wau, ihanaa, koska Veeti ei ole koskaan tykännyt tuoda mulle mitään, se haluaa omia kaikki.

Veetillä tarkkuusetsintä meni kanssa vähän reisille. Hanna oli tehnyt ruudun ja pyörinyt siellä Huin kanssa. Hanna myös laittoin esineen sinne niin etten tiennyt missä se on. Lähetyksessä Veeti singahti about 20 metrin päähän eikä ollut tarkkuutta tekemässä ollenkaan vaikka viritykset oli ihan samat kuin ennenkin. Joutui tekemään töitä ihan sikakauan että esine löytyi, palautus oli hyvä.

Tein vielä uuden ruudun niin että se näkin tallauksen. Tämä esine nousi nopeasti, mutta tiputti suusta ennen kun ehti mun käteen asti. Pitäs reenata tuo luovutus rauhallisemmaksi.

Ääh, ihan ei paras fiilis tulevaa EK-kisaa varten. Mutta katsotaan nyt miten käy. Etsintäkokeessa on niin monta osa-aluetta mitkä pitäs onnistua, siinä sen lajin hienous onkin :))