Tiistai-ilta vietettiin Pinsiön metsissä kera Hanna T:n ja poikien. Väinö lähti opiskelijoiden kanssa laivalle (joka keväinen sessio) ja olen taas yh:na niin piti ottaa plikat mukaan metsään.

Tallasin Huille hienon (no, okei tunnustetaan että eksyin ja piti soittaa Hannalle että huudattaa auton torvea....) jäljen, mutta melko loppumetreillä törmäsin kyyhyn :( Tai siis onneksi en törmännyt ihan, vaan huomasin sen ajoissa ja kaarsin sen ohi tietty. Kyy ei reagoinut muhun mitenkään. Komea, pitkä jälki olisi ollut, mutta ei sen lieron takia voinut Hanna ajaa sitä kokonaan :(

Tein Huille sitten vielä toisen jäljen, vähän lyhyemmän. Ja katsoin aika tarkasti jalkoihini.

Veeti ajoi noin 300-400 metriä pitkän jäljen. Jana vain alle 10 metriä, halusin kokeilla tajuaako se reagoida jälkeen noin läheltä. Tuuli kävi takaapäin ja Veeti meni jäljen yli ensin, sai kuitenkin hienosti hajun jäljestä kun pääsi tuulen alle! Otti ensin takajäljen, mutta sitten kävi niin että liina jäi kiinni johonkin just kun se olisi loppunut. Veeti kääntyi, ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Luulen, että liinan nyppäisyllä oli osuutta asiaan, skeptisenä en usko että se itse olisi ratkaissut oikean suunnan.... Sitä sitten tiedä, josko oppi jotain tuosta???

Kolmoskeppi jäi, nelosen haistoi ja haistoi mutta ei löytänyt. Vitonen ja nelonen oli ihan peräkkäin ja huomasin itse sen nelosen kun palkkasin vitoselta. Vein Veetin takasin jäljelle ennen nelosta ja sitten se bongasikin sen hienosti :) Paikattiin se että sitä ei heti löytynyt.

Veikka ajoi elämänsä toisen metsäjäljen. Olin krepillä mukamas jäljen alussa ja en löytänyt jäljen alussa olevaa namikasaa. Soitto Hannalle (joka siis oli tehnyt sen jäljen) että kummalta puolelta kreppiä se alkaa. Sitten selvisi että törötän välikipon merkillä.... Itse olin sanonut että oranssi merkki alkuun ja loppuun, keltainen välikipolle  en sitten enää muistanut sitä.... Hyvin Veikka selviytyi jäljestä. Yksi kulmakin oli, mutta en osaa sanoa miten se meni kun en tiennyt tarkkaan missä se oli ;-P Veikka on löytänyt itsestään sisäisen FH-koiran: se heittäytyy maahan aina välikipolle :))))) Se on hauskan näköinen kun se on niin tohkeissaan ja tärkeenä :) Keppien ilmaisu maassa saattaa olla sille luontaista, tai sitten joskus sen näkee.

Veeti teki vielä tarkkuusetsinnän kun se on niin nopee tehdä. Esine oli Vesseltä lahjaksi saatu taannoisen ek-kisan pikkuesine. Meni varmaan sekunti tai kaksi kun esine oli mulla. Pätevä Tiiti!

Tottista ei ole tullut reenatuksi kuin ennen tokokisoja. Pitäs aktivoitua taas silläkin saralla.

Eilen tein mukavan pitkän metsälenkin koirien kanssa ja Veeti kävi heittämässä talviturkin :) Veikka ei uskaltanut. Kunpa siitä ei tulisikaan samanlaista vesipetoa kuin Veeti on.