Venla loukkasi polvensa Särkänniemessä sunnuntaina, ja maanantaiaamuna se oli tosi kipeä ja turvoksissa. Soitin terveyskeskukseen ja siellä kehotettiin menemään heti näyttämään sitä. Soitto papalle, joka tuli kyytimään meitä ja vahtimaan Hetaa kun oltiin Venlan kanssa vastaanotolla. Terveyskeskuksessa kaikki hoitui tosi nopeasti ja saatiin lähete Taysiin. Näin sitten tuli tutuksi tämä uusi Acuta, erityisesti sen odotusaula :-/

Touhu muistutti jotenkin Venäjän mallia. Ensin yhdelle luukulle jonotettiin antamaan se lähete, sen jälkeen istuttiin jonottamaan seuraavalle luukulle antamaan osoite ja puhelinnumerotiedot, sitten alkokin piiiitkä odotus lääkärille. Olin jo melko varma että meidät on tiputettu koko listoilta pois, mutta sitten n. kahden tunnin odotuksen jälkeen päästiin lekurille. Sisällä oltiin ehkä kaksi minuuttia, lähetettiin röntgeniin. Taas istuttiin ja odotettiin röntgeniin pääsyä. Retu-täti, joka on Taysissa töissä, tuli moikkaamaan meitä ja loppujen lopuksi myös vei Venlan röntgeniin kun mä satuin olemaan vessassa juuri kun meitä kutsuttiin :) Olivat sillä aikaa hävinneet aulasta ja yksi mies sanoi että ne meni tuosta ovesta äsken. Tämän jälkeen odotettiin taas lekurille pääsyä, oisko ollut joku 1,5 tuntia kun päästiin sitten. Kuvissa ei näkynyt mitään, onneksi. Seurataan tilannetta jos ei loppuviikkoon ole parempi niin sit uudelleen (toivottavasti ei tarvi mennä...).

Sen totesi siellä odotusaulassa touhua katsellessa että vanhaksi ei ole tulemista. Vanhukset oli ihan pihalla siitä touhusta. Eivät osanneet mennä luukulta toiselle, eivät kuulleet kun heitä kutsuttiin, koska lääkärit huusivat tosi kaukaa ovelta. Ei kyllä kuullut nuori äitikään jonka lapsi huusi korvan juuressa. Hoitsu oli tosi kiukkuinen ja meni sanomaan sille äidille että teitä on huudettu jo ainakin neljä kertaa! Äiti siihen vaan ettei hän kuullut kun lapsi itkee niin lujaa.

Myöskään kovin sairas ei saa olla jos sinne menee ;-P Yksi nainen oli ihan keltainen ja hiki valui otsalta. Ei jaksanut olla pystyssä kuin sillä ekalla luukulla. Sitten meni maate sängylle, ja sen vuoro siltä toiselta luukulta olisi mennyt ohi jos ei eräs nainen olisi huolehtinut asiasta :( Nainen oli soittanut ambulanssin itselleen mutta oli sanottu että kolmen tunnin päästä voi tulla! Oli sitten ottanut taksin ja ajanut sillä tuonne Acutaan. No, onneksi aika pian ne kärräsivät sen naisen siitä jonnekin sitten.

Yksi sydänkohatuksen saanut mies tuli sille ekalle luukulle. Silläkin valui hiki otsalla ja pyörrytti. Mies sanoi että kaksi viikkoa sitten oli tehty ohitusleikkaus ja nyt hän sai sydänkohtauksen. Oli ottanut nitron mutta se ei auttanut. Ei muuta kun hoitaja vaan miehelle että menkää tuohon _ihan rauhassa_ odottamaan, niin kutsutaan seuraavalle luukulle kohta... Huh, huh. Onneksi se mies kanssa ohjattiin aika pian siitä aulasta pois.

Mulle sanottiin siinä osoite&puh nro luukulla että saatetaan kutsua jonotusnumerolle lääkärille tai sitten nimellä. Numerolla sen takia että haluavat välttää nimien käyttöä julkisesti. No, kaikkien ekalla luukulla asioivien asiat tuli kyllä kokolailla selviksi muulle "yleisölle". Luukku on niin lähellä odottajia että ei voi välttää kuulemasta, ja toisaalta henkilökunta huutaa kailotti sieltä kopistaan asiakkaille sen verran lujaa että varmasti ainakin siinä vaiheessa kuuli kaikki. Vanhoille ihimiselle on tietty pakko kailottaa jotta he kuulevat. Mutta se siitä yksityisyydestä...

No, kaikenkaikkiaan pitäisi tietty olla tyytyväinen että Suomessa on kuitenkin suht hyvä terveydenhoito. Muualla maailmassa on hieman toisin. Mutta vähän tuo touhu kyllä ihmetytti. Kaippa se hakee vielä uudenkarheuttaan toimintaansa koko juttu.

Me saatettiin päästä Sairaala-sarjaankin vilaukselta :) Kuvasivat yhtä miestä ja tulivat siihen aulaankin kuvaamaan. Me satuttiin olemaan siinä vieressä ja meiltä kysyttiin saadaanko me näkyä TV:ssä. Hetan kummitäti Ninni kuvaa myös työkseen Sairaala-sarjaa, mutta ei sattunut olemaan juuri tässä ryhmässä vaan jossain muualla sairaalassa. Ois ollut kiva nähdä Ninniä :)

Juu, että sellainen keikka. Viitisen tuntia sitä aulaa mentiin ristiin rastiin. Onneksi kyseessä oli Venla eikä pikkusisko Heta, joka ei olisikaan ollut yhtä helppo tapaus tuollaisessa odottamisessa.

Pikapikaa sitten hakureeneihin. Otin mukaan vain Veetin.

Reeni meni hyvin, teemana oli aluetta eteenpäin löytyvät maalimiehet. Vain yksi tyhjä otettiin ja siitä tuli ihan megasyvä pisto, mutta loistava pisto eteenpäin kylläkin. Neljä ilmaisua ja yksi suora palkka otettiin. Veeti oli pätevä, eka pisto oli vähän häröilyä mut ei se mitään, meni Tainan menojäljille kai. Helikopterilla pitäs pudottaa ne maalimiehet sille, se ottaa ne menohajut ihan mistä suunnasta vaan.