PK SM Kemi 21.-23.8.2009
 
Perjantaiaamuna anivarhain lähdimme Hanna T:n kanssa ajelemaan kohti Kemiä. Hanna oli sitä mieltä että tänä vuonna varaamme matkaan ruhtinaallisesti aikaa ettei tarvitse panikoida ehditäänkö ilmoittautumiseen vai ei J. Kahtena edellisenä vuonnahan meillä on mennyt hieman tiukille tuo ehtiminen. Tänä vuonna ei pysähdytty Helmisen Katrille kahvillekaan Ylivieskaan. Päätimme seurata kiltisti navigaattorin ohjeita matkanteossa, mutta päätös piti vain Virroille saakka jossa keksimmekin yhtäkkiä vaihtaa reittiä. Uuden reittimme varrella treffasimme Juustoportilla Pian ja Taina A:n ja jatkoimme siitä matkaa peräkanaa.
 
Kemissä oltiinkin jo ennen neljää vaikka pysähdyimme aika monta kertaa matkalla Tupla-pennelin takia. Teki ne tauot hyvää meille ihmisillekin kyllä. Ekana menimme hotellille, mutta emme saaneetkaan vielä siinä vaiheessa vietyä tavaroita sisälle, joten jatkoimme kisakeskukselle sitten.
 
Kävimme Pian kanssa ilmoittautumassa ja samalla palautin viime vuonna voitetun haun kiertopalkinnon. Kannoin sitä kuin kalleinta aarretta sillä olimme Väiskin kanssa liimanneet sen edellisenä iltana kasaan ja se tuntui aika huteralta koko pysti. Voitimme sen viime vuonna ja Veeti kaatoi sen valokuvaamisen jälkeen heti siellä kisapaikalla sillä seuraksella että se lasiosa irtosi jalasta. Se oli vuoden meillä palkintokaapissa kahtena kappaleena kunnes torstai-iltana muistin että se pitää liimata ja illalla sitten tosiaan yhdessä askarreltiin se kasaan.
 
Kävimme tottiskentällä harjoituksissa vielä ennen syömään lähtemistä. Pähkäilin siinä ennen harjoitusta että mitä sitä tekisi –ja ottaisko eteenmenon vai ei. Kasvattaja-Pekka antoi hyvän vinkin; yllätä kaikki ja ota vaikka ruutu, tunnari ja kaukot ;-) Veeti olisi voinut olla hieman ihmeissään että mitä noi on! Tunnarista se olisi ehkä muistanut sen että ”tuo mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta hauskaa pientä kapulaa” ja kaukot menisi ehkä jotenkin mutta ruutu olisikin jo ollut haastavampi. No, otin harjoituksissa pienen paikallamakuun, jäävistä liikkeistä istumisen ja seisomisen, estenoudot ja sen eteenmenon. Eka istuminen ei onnistunut, olin itse taas ihan kuutamolla. Eteenmenossa lähti vinoon ja vähän kentältä ulos mutta en uskaltanut ottaa uudelleen kun en halunnut vahvistaa sitä eteenmenoa liikaa. Veetillä on ongelmana se, että se ei mene maahan eteenmenon jälkeen (tai MUN ongelmahan se on kai enemmän…) niin siksi en sitten sen enempää vahvistanut sitä. Vähän huonot fiilarit jäi harjoituksista, erityisesti se istuminen. Iltaruualla otettiin Hanna T:n valvovan silmän alla vielä jääviä vähän ja silloin meni hyvin. Pe iltana käytiin Pian, Taina A:n ja Hanna T:n kanssa Huviretkessä syömässä namiherkkuruokaa.
 
Lauantai
 
Lauantaina sitten päästiin tositoimiin eli tottiskarsinta maastoon suoritettiin silloin. Oltiin Veetin kanssa neloskentällä jossain puolivälin jälkeen ja saatiin suorittaa yksittäisliikkeet ensin. Tottis ei ollut ihan parasta Veetiä ja pisteitä lähti kyllä mun touhuamisestakin. Olen nyt jälkikäteen nähnyt videolta sen tottiksen ja kyllä se siltä näyttää mitä tuomari sanoi, vaikka tarkoituksella en ohjannut vartalolla koiraa sivulle. Olen vaan itse niin kärsimätön ja hektinen, että käännyin saman tien kehumaan koiraa kun se kääntyi sivulle L. Kaksi kertaa astuin Veetin hännän tai jalan päälle, ekan kerran kun palasin sen viereen istumaliikkeen jälkeen ja tokan kerran ennen tasamaanoutoa.
 
Seuraaminen oli ihan tyypillistä, painoi siis jonkin verran. Noottia tuli että hidastin vauhtia täyskäännöksessä, voipi olla juu. Istumisen olisi voinut tehdä nopeammin juu, videolta on nähty. Maahanmeno ok, luoksetulon lopussa hidastaa vähän, samoin seisominen. Samaa mieltä olen, toisaalta itse tykkään että hidastaa koska en myöskään halua että se törmää muhun. Tasamaanouto hieno, mutta sivulle siirtymisessä se ohjaajan vartaloapu joka tosiaan videolla näyttää kuin ohjaisin sitä. Rytmitin kapulan tuonnin, irtioton ja sivulle siirtymisen tarkasti, mutta sitten kuitenkin sähläsin itse sen lopun. Estenoudot sama juttu, ehkä A:lla ei niin paha. Paikallamakuussa meillä kävi vähän säkä; Veeti oli ollut levoton jo alussa mutta tuomarit eivät sitä nähneet. Kun tulin piilosta, koira oli kääntynyt jonkin verran kenttään päin ja nuuski maata. Hitto kun otti aivoon! No, 91,5 pistettä saatiin. Itselle jäi vähän huono maku tuosta tottiksesta mutta moni kyllä kehuikin sitä, tiedä sitten. Maastoon päästiin siis ja päivän toiseksi parhaat tottispisteet saatiin. Elina ja Sina tekivät huikaisevan hienon tottiksen, saaden parhaat pisteet 96p.
 
Lauantaina arvottiin maastonumerot. Arvonnan piti alkaa klo 13 mutta se taisi olla ainakin 2,5 tuntia myöhässä. Vetäisin numeron 1 ja olin ihan äimänä että kuis tässä näin kävi. Ihan kuin kukaan ei voisi vetää numeroa 1 J. Tämä tarkoitti siis että ekana hakuradalle aamulla, jännää!
 
Lauantai-iltana viihdytimme itseämme käymällä syömässä jossain rantapaviljongissa. Mukana meitä oli Pia, Taina, Elina, Make, Tytti, Samppa, Hanna T ja minä. Ruoka oli hyvää ja seura kanssa! Ruokailun jälkeen käytiin Hanna T:n kanssa katsastamassa Kemin elokuvatarjonta. Olisimme menneet katsomaan Kaurismäen uutta, mutta Kemissä ei mennyt kuin Harry Potter ja Ice Age 3. Suuntasimme sitten rantakahvilaan hyville kahveille ja taisi mulla olla siinä kahvin seassa vähän muutakin. Veeti pötkötti hotellissa lepäämässä tällä aikaa.
 
Illalla lähdimme vielä Pian ja Tainan kanssa katsomaan Kemin nähtävyyksiä. Haettiin Veeti hotellista ja suuntasimme kohti tuulivoimalapuistoa. Puisto osoittautui hieman toisenlaiseksi kuin mitä odotimme eli se oli kasvanut umpeen puuta. Vietiin Veetiä vähän lenkille siellä sitten ja ihmeteltiin niitä tuulimyllyjä samalla. Jäänmurtaja Sampoakin käytiin pällistelemässä, ei siinäkään kyllä mitään ihmeellistä ollut.
 
Sunnuntai
 
Viiden maissa pirteänä herättiin Hannan kanssa, roudattiin kamat autoon sillä silmällä että enää ei tulla hotellille, ja suunnattiin kohti Kemin kauppatoria jonne kokoonnuttiin hakumaastoon lähtöä varten. Väsytti, vilutti mutta ei ollut yhtään nälkä. Ainoastaan kahvia teki mieli J
 
Kauaa ei tarvinnut odotella kun meitä sitten kutsuttiin radalle. Matti Viljamaa osui meille tuomariksi. Kysyin ennen rataa tuomarilta mitä vauhtia saa mennä näytölle ja sinne sai mennä niin lujaa kuin halusi. Kuulemma jos tuomari menee meistä ohi niin sitten pitää hidastaa vauhtia J. Maalimiehet oli aivopesty todella hyvin; seisoivat kuin patsaat kun nousivat piilosta eivätkä suoneet koiralle pienintäkään huomiota, edes hymyä. Tämä on niin suomalaista, niin suomalaista toimintaa! Surettaa koirien puolesta että ne tekee ison työn ja ei pienintäkään kiitosta suoda! Itse kehuin tietty vuolaasti. Esimerkiksi NOM-kisassa maalimies jopa taputti koiraa ja jutteli sille piilolla, siitä tuli hyvä mieli varmasti molemmille. Näitä palveluskoiralajeja verrataan kuinka se kuvastaa ns. ”tositoimia”.  Tuskin kukaan eksynyt kuitenkaan on paskajäykkänä jos koira löytää hänet, eiköhän se eksynyt kokolailla osoita kiitosta koiralle! Jälkikokeessa pystyy syöttämään koiralle vaikka kilon makkaraa suorituksen aikana mutta hakukokeessa ei maalimies yleensä osoita mitään kiitosta koiralle.
 
Veeti työskenteli halukkaasti ja samanlaisella intensiteetillä koko radan läpi. Ei osoittanut pientäkään väsymystä. Lähdin radalle sillä taktiikalla että huudan sitä pistoilta pois niin vähän kuin mahdollista. Tiesin, että siitä pisteitä vasta ropiseekin jos, (kun), se ei tule kun kutsun. Viime aikojen reenit ovat keskittyneet pääasiassa siihen että saan sen tyhjältä pois. Lähettelin siis vaan ja annoin Veetin tehdä rauhassa töitä. Pistot olivat vähän liian laajoja mutta kaikki ukot löytyivät. Kaikki ilmaisut olivat kymppejä, niistä ei lähtenyt pisteitä eikä kyllä olisi ollut mistä ottaakaan. Toi rullan hyvin, vei näytölle LUJAA ja suorinta reittiä. Käyttäytyminen maalimiehellä oli hyvää kanssa. Pisteitä lähti siitä että kuulemma vartalo-ohjasin koiraa lähetyksessä. Otin Veetin vastaan samalla puolella minne olin lähettänyt, otin sen sivulle, pari-kolme askelta lähetyksen suuntaan ja lähetys. Osa pisteistä lähti niistä liian laajoista pistoista. Parissa kohtaa lähetin pistolle jo tehdyn piston keskeltä, halusin varmistaa että koko alue haetaan eikä sinne väliin jää ukkoa.
 
Hakurata oli kiva. Oikea puoli oli ihan perusmetsää eikä mitään ihmeempiä korkeuseroja. Vasen puoli alkoi siten että ekat vajaan sata metriä aluetta eteenpäin oli syvyyssuunnassa ensin metsää, sitten koiran piti ylittää hiekkatie ja sitten taas metsää. Veeti teki hyvät pistot edeten sinne takimmaiseenkin metsään. Sitten vasen puoli oli sellaista että se putosi alaspäin aika heti keskilinjalta ja se oli sellaista metsittynyttä hiekkakuoppaa tms. Ihan hieno maasto ja kiva rata, ei mikään tavallinen eikä ehkä tulisi keksittyä tehdä reenirataa tuollaiseen paikkaan. Pitäisi ollakin enemmän mielikuvitusta noissa reeniradoissa.
164 pistettä henkilöetsinnästä tuli, näillä oli hyvä jatkaa esineruutuun.
 
Esineruutu
 
Jännitti ihan sikana mennä esineruutuun. Melkein kaikki toisen ryhmän koirat olivat tuoneet kolme esinettä ja se antoi hieman uskoa siihen että Veetikin voisi ehkä siitä suoriutua. Ihmeiden aika ei ole ohi, ja niin siinä kävi että ne kolme esinettä sieltä nousi. Tuuletin ihan kunnolla kun Veeti toi viimeistä esinettä, tunne oli aika mahtava! Saatiin täydet 30 pistettä. Esineruutu oli mun mielestä vähän alamittainen. Esineet olivat helppoja; hanska, varvastossu ja lompakko. Esineruudun jälkeen Veeti sai iiiison palkan, ruokaa ja pallonheittoa.
 
Kaiken kaikkiaan siis tottis 91,5, haku 164 ja esineet 30, yhteensä 285,5 pistettä –hieno ykköstulos!!
 
Lähdimme Hannan kanssa ajelemaan kohti kisakeskusta esineruudun jälkeen ja pähkäilimme kuultujen tulosten perusteella että mitali olisi tulossa. Periaatteessa vain Elina ja Sina voisi mennä meidän ohi. Tämän parin taidot tuntien olin lähes varma että enintään hopea olisi tulossa. Jonkin ajan kuluttua sain kuitenkin kisakeskukseen Elinalta tekstarin tästä surullisen kuuluisasta tuomiosta. Itku pääsi, eikä oman menestyksen johdosta, vaan sen takia että olin aivan mielettömän pahoillani Elinan ja Sinan puolesta! En ala tässä nyt sen enempää tästä asiasta jauhamaan kuin että haun arvostelu on saatava ajantasalle! Näin ei voi jatkua.
 
Palkintojen jakoa odotettiin ihan mielettömän kauan, aikataulutus petti tosi pahasti kisoissa monin paikoin. Tällä kertaa saatiin kuitenkin lasipyttykin ehjänä kotiin ja tuossa se töröttää olohuoneen senkin päällä -seuraavan vuoden aion nauttia siitä kokonaisena. Täytyy toivoa että lapset ei riko sitä.
 
Viime vuoden kisoissa lupasin Veetille että jos kaikki maalimiehet nousee niin se saa uuden ison pallon Silverin putiikista. Tänä vuonna panokset kovenivat –lupasin pallon jos kolme esinettä nousee. Nousi ne, mutta aikani vetkuteltuani Silveri pisti kaupan jo kiinni ja pallo jäi ostamatta. Hieman sain noottia kavereilta tästä…. Pakko ostaa jotain korvaavaa ettei jää paha karma tästä aiheesta!
 
Kotiin päästiin lähtemään vasta puoli seitsemän aikoihin. Hannan kanssa ajelimme rauhallista vauhtia kotiin, matkalla pysähdyimme kaksi kertaa. Väsymys oli yllättävän vähäistä ja torjuimme sitä rääkkäämällä itseämme kuuntelemalla Antti Tuiskua radiosta.
 
Kiitoksia
 
Kiitos matkaseurasta ja kenneltyttöilystä Hanna T:lle! Olit ihan mielettömän suuri apu kisoissa! Jos vaan joskus voin auttaa vastapalvelukseksi, sen teen!
 
Kiitos seurasta, tsempityksestä ja onnitteluista paikanpäällä Pialle ja Tainalle! Oli kiva olla reissussa teidän kanssa.
 
Kiitos kaikille reenikavereille, jotta olette kestäneet sen kaiken pilkunviilauksen ja välillä hieman kärsimättömän ohjaajan. Odottaminen ei ole parhaimpia puoliani…. J
 
Kiitos kasvattajille maailman parhaasta koirasta! En olisi koskaan uskonut kun sen pikkupentuna hain että pystyn sen tälle tasolle kouluttamaan –asiaa on tietenkin helpottanut se, että Veeti on juuri sellainen kuin on. Veikka Gustafssonilla on aika haaste edessä jos se aikoo joku päivä täyttää nuo saappaat J
 
Kiitos perheelle, joka suhtautuu myötämielisesti äidin harrastukseen, aikaa vievään sellaiseen. Väiskille erityiskiitos Veetin ja Veikan kunnon ylläpitämisestä oman marathon-harjoittelun ohella.
 
Kiitos kaikille meitä onnitelleille!
 
Tulikohan siinä kaikki? Mitä tästä eteenpäin?
 
Tänä vuonna vielä piirinmestaruuskisat etsintäkokeessa, NOM-kisat, ehkä toinen EK-kisa vielä ja avoimen luokan jälkikisa jos jaksetaan.
 
ps. foto ois kiva eli jos sinulla on kuvia SM-kisoista niin minulle voi lähettää kuvia osoitteeseen hanna.orava (at) tampere.fi