Kevätaurinko lämmittää jo ihanasti ja räystäät tippuu, se on sen merkki että on toivoa päästä hakuilemaankin joskus   Ihmeen paljon on ollut aikaa muuhun kun kaikki maastoreenaamiset on olleet poissa. Ei pitäs olla isännällä valittamista....  

Reippaat pojat kävi rokotuksilla tässä yhtenä päivänä. Veikka kävi vaaállakin reissussa; 21,2 kg -iso poika siis  Veetiä en punninnut, mutta luulisin, että noissa samoissa luvuissa on paino silläkin.

Kysyin eläinlääkäri-Sailalta Veetin yskähtelystä, jota on ollut suunnilleen vajaan vuoden ajan. Sitä esiintyy kun Veeti kiihtyy jostain, painii Gustafssonin kanssa (joo, kyllä ne painii vaikka välillä vihaavatkin toisiaan) tai haukkuu tai jos kaulapanta painaa kurkkua. Koska Veeti on muuten aivan hyvässä kunnossa, jne, päätin odottaa rokotuksiin ja kysyä sitten tuosta yskähtelystä (kyse ei siis  missään tapauksessa ole kennelyskästä)..  Saila tutki Veetin kurkkua ja sanoi että sinne kasvaa arpikudosta vuoden 2008 tammikuussa sattuneen keppionnettomuuden seurauksena  Saila oli se eläinlääkäri joka pelasti Veetin hengen, joten hän osasi myös etsiä vaivaa oikeasta paikasta. Saila sanoi, että onnettomuudessa syntynyt reikä oli niin suuri ja syvä että ei ole mikään ihme että sinne kasvaa arpikudosta. Sydän ja keuhkot tietty kuunneltiin myös tarkkaan, niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Seurataan tilannetta ja toivotaan että vaiva ei tule liian pahaksi, sillä sille ei ehkä voi tehdä mitään  Ainakin tässä vaiheessa kaikki (tottisreenit, juoksulenksut, ym) sujuu ilman isoja oireita.

Veeti sai muuten erityismaininnan sikspäkki-vatsalihaksistaan